Matti Kumpulainen:

Sukevan talot, torpat ja mäkituvat 1722 - 1920


Tämä Suomen historian pro gradu -tutkielma on valmistunut Turun yliopiston historian laitoksessa helmikuussa 1987.

Teksti on HTML-formaattiin sovittamista, pieniä korjauksia ja muutamia huomautuksia lukuunottamatta alkuperäinen. Diagrammit ja kartat olen piirtänyt suurimmaksi osaksi uudestaan. Pro gradun liitteenä ollut talonhaltijaluettelo on tekeillä (ks. Liitteet), mutta siitä ei tule tarkka jäljennös alkuperäisestä.


Tiivistelmä:

Tutkielman aiheena on Sonkajärven kunnan Sukevan kylä, ja siinä pyritään selvittämään mm. seuraavia asioita:

Tutkielman merkittävimmät kirjallisuuslähteet ovat Kaarlo Wirilanderin "Savon historia III" ja Eino Jutikkalan "Suomen talonpojan historia". Arkistolähteistä tärkeimpiä ovat kirkonkirjat, henkikirjat, maakirjat, isonjaon pöytäkirjat, metsähallituksen asiakirjat sekä tekijän oma paikannimikeräelmä.

Sukevan yleisilme muuttui 200 vuodessa paljon. Kun kylässä oli isonvihan päättyessä vain kolme maakirjataloa ja viisi talonsavua, oli itsenäisiä, maarekisteriin merkittyjä tiloja vuonna 1920 jo kuutisenkymmentä ja asuttuja talonsavujakin 35. Ja kun Sukevalla oli 1730- ja 1740-luvun vaihteessa vain noin 50 asukasta, oli heitä vuonna 1920 yli 1200.

Sukevalla oli talonsavuja eli todellisia taloja 1600-luvun lopulta 1910-luvun alkuun asti enemmän kuin maakirjaan merkittyjä taloja. Tämä johtui siitä, että kruunu pyrki verotulonsa taatakseen estämään tilojen osittamisen. Ero oli suurimmillaan savujen hyväksi 1870- ja 1880-luvulla.

Talojen ohella Sukevan ilmeen muuttumiseen vaikuttivat myös torpat ja mäkituvat. Varhaisimmat varmat tiedot kylän torpista ovat 1770-luvulta. Isonjaon aikoihin Sukevalla oli myös muutamia mäkitupalaisia, mutta varsinaisesti mäkitupalaisten "kulta-aika" alkoi vasta 1880- ja 1890-luvulla. Sukeva mökkiläistyi voimakkaasti kolmen viimeisen tutkitun vuosikymmenen aikana.

Sukeva näyttää olleen koko olemassaolonsa ajan järvenrantakylä. Asutus on kyllä varsinkin isonjaon jälkeen levinnyt ympäristön mäille, mutta sen painopiste on säilynyt alusta saakka Sukevanjärven ja Pienenveden tuntumassa. Pääkylä, keskustaajama, alkoi kasvaa Sukevanjärven kaakkoispäähän kuitenkin vasta sitten, kun kylään saatiin rautatie (1904), valtion sahalaitos (1909) ja vankila (1913). Sukevan voimakas kasvu 1910-luvulla johtui pääasiassa sahasta; vankila on vaikuttanut kylän elinkeinoelämään tuntuvammin vasta 1920-luvulta lähtien.

Mm. Kaarlo Wirilander on osoittanut, etteivät suurperheet olleet Savossakaan niin yleisiä kuin on otaksuttu. Sukevalla on ollut yli 16-henkisiä talouksia vähän. Kylän vallitseva perhekoko oli 6 - 10-henkinen, ja seuraavaksi eniten oli 3 - 5-henkisiä talouksia.

Sivun alkuun | Luku 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | Lähteet | Kotisivulle


Copyright © 1987-2001 Matti Kumpulainen
Sivua päivitetty viimeksi 13.1.2001.